Aika Matkustaja ( ajaksi joten se jälkisäädös olla kätevä jotta haastaa -lta hänelle ) selittää recondite aihe jotta objektimuoto. -nsa harmaa katse hohde ja tuikkia , ja -nsa normaalisti kalvakka kohdata punastunut ja eloisa ampua joskus eloisa , ja heikko hohde -lta hehkuva nerot kotona lilja -lta hopea apaja kupla että hujaus ja kuihtunut kotona meidän silmälasit. Meidän kantaa kultatuolissa , olemassaolo -nsa patentti , halailla ja hyväily objektimuoto aika kuin alistaa jotta olla hautoa päälle , ja paikalla että loistelias jäljessä - illallinen atmosfääri jahka ajatus kierrellä suloinen vapauttaa -lta trammels -lta säntillisyys. Ja hän arvioida se jotta objektimuoto kotona nyt kuluva way—marking vaihde avulla laiha forefinger—as me hautoa ja laiskuus ihailla -nsa hartaus aikana nyt kuluva veres paradoksaalinen ( koska me ajatus se 
ja -nsa hedelmällisyys.
Uff Da!
I love translating machines. Of course, as a Finn, I don’t have the slightest idea of what the hell is supposed to be happened in the OP.
And what the hell does uff da mean, anyway, and why do Americans keep saying it?
That’s Jar-Jar Binks talking, right?
“Uff Da” is a saying among primarily Scandinavian-Americans (largely concentrated in the upper American Midwest, but scattered elsewhere as well). I don’t know if it has any root in any actual Scandinavian language, though I’ve been told it comes from Norwegian, but it roughly means “Oops” or “Damn.” As an example, I’ve been told before (though I make no claims to its veracity) that in Norwegian translations of “Peanuts” Charlie Brown says “Uff da!” instead of “Good grief!”
Finnish science fiction is real different.
Actually that is the first paragraph of “The Time Machine” by H.G. Wells after being put through the mill of an online translation service.
I kept seeing the thread titled “Finish the science fiction story” and my mind kept rearanging it to “The Finnish science fiction story” so I decided to add on with that title to make reality jibe with my perceptions. It works the other way far too often for my comfort.
“marking vaihde avulla laiha forefinger”… Ah, the sheer poetry.
Hoowee.